Vung Tausta palasimme 28.12 laivalla Ho Chi Minhiin, josta lensimme Qatar Airwaysilla Phnom Penhiin. Laivan saapuessa Ho Chi Minhiin otimme satamasta ensimmäisen taksin, joka tuli vastaan. Taksi sattui olemaan huijaritaksi eikä kumpikaan niistä suositelluista takseista, joista kirjoittelin edellisessä postauksessa. Taksin lähtöhinta oli sama kuin muissa takseissa, mutta mittari alkoi raksuttaa 4-5-kertaista vauhtia näihin tavallisiin ja luotettaviin takseihin verrattuna. Laskimme, että jos jatkaisimme sillä taksilla lentokentälle asti, niin kyyti tulisi maksamaan noin miljoona dongia eli 40€. Käskimme kuskia pysäyttämään taksin, otimme matkalaukkumme ja jäimme huitomaan seuraavaa taksia tien viereen. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun vihreä luotettava taksi tuli näkyviin ja pääsimme lentokentälle loppumatkan alle 200 000 dongilla eli alle 8€:lla.
Lento Qatar Airwaysilla Phnom Penhiin ei kestänyt kuin noin 30 minuuttia. Lentokentällä anoimme viisumin, jota varten piti olla yksi passikuva mukana. Viisumi maksettiin Yhdysvaltojen dollareilla ja useimmissa paikoissa Kambodžassa hinnat oli ilmoitettu dollareissa, vaikka Kambodžalla on myös oma rahayksikkö riel. Pankkiautomaateista sai kumpaakin valuuttaa USD ja rielejä. Rielejä sai yleensä takaisin vaihtorahana.
Otimme lentokentältä taksin hotellillemme Okay Boutique Hoteliin, joka sijaitsi Phnom Penhin keskustassa Kuninkaallisen Palatsin läheisyydessä. Kyyti maksoi 15USD. Ekan illan Phnom Penhissä vietimme lähinnä hotellin kattoterassilla auringonlaskua ihaillessa ja haimme vettä viereisen kadun pienestä marketista. Matkustuspäivien jälkeen on yleensä ollut niin väsyksissä, ettei ole jaksanut tehdä enää iltaisin paljon mitään ihmeellistä.
Näkymiä hotellin kattoterassilta
Kuninkaallisen palatsin alue erottui hyvin muista rakennuksista
Hotellin ala-aula oli kambodžalaiseen tapaan hyvin koristeellinen
Tiistaina 29.12 vuokrasimme tuktukin hotelliltamme ja kuski lähti käyttämään meitä Kambodžan historiaan liittyvissä kohteissa Choeung Ekin Killing Fieldseillä ja Tuol Slengin vankilamuseossa, joka tunnetaan myös nimellä S-21. Tuktukin vuokraus maksoi 15USD eli ei paha hinta. Matkan varrella näki hyvin maisemia ja sitä, miten vaatimattomissa oloissa ihmiset elelevät kaupungin reuna-alueilla, joissa mm. Killing Fields sijaitsee.
Tähän väliin voisi kertoa lyhyesti Kambodžan historiasta, että nämä kohteet, joissa kävimme aukeaisivat hieman paremmin. Vuosina 1975-1979 Kambodžassa vallassa olivat punaiset khmerit, joiden tarkoituksena oli luoda maatalousyhteiskunta ja tuhota keskiluokka. Tätä varten kaupunkeja tyhjennettiin ja mm. oppineita, sivistyneistöä ja väärinajattelijoita tapettiin. Miljoonia ihmisiä vietiin maaseudulle pakkotöihin. Tänä aikana melkein kaksi kolmasosaa Kambodžan väestöstä kuoli teloitusten, sairauksien ja aliravitsemuksen vuoksi.
Khmer Rouge -aikakauden jäljiltä Kambodžasta on löytynyt useita joukkohautoja, mutta Choeung Ekin Killing Fields on yksi laajimmista alueista, joista joukkohautoja on löytynyt. Niitä oli alueella 129. Sisäänpääsy alueelle maksoi 6USD ja hintaan kuului korvakuulokkeet ja soitin, josta sai halutessaan kuunnella pätkiä kohteen historiasta. Alueella tuli vähän ahdistava olo, kun mietti ihmiskohtaloita ja sitä, miten julmia ihmiset voivat olla. Olen käynyt myös Auschwitzissa ja se ei ollut mielestäni yhtä kamala paikka kuin tämä. Mulle tuli lopuksi hirveän huono olo, en tiedä johtuiko kaikesta kauhesta mitä näki ja kuuli vai nestevajauksesta, koska lämpötila oli yli +30 astetta ja aurinko paistoi alueelle pilvettömältä taivaalta.
Puu, jota vasten lapsia oli tapettu. Heitä oli otettu jaloista kiinni ja hakattu puuta vasten, kunnes kuolivat
Lapsien muistoksi jätettyjä rannenauhoja
Kuoppia, joissa joukkohaudat sijaitsivat
Ei se paljon mieltä ylentänyt, kun luki miksi ja miten ihmisiä oli tapettu alueella. Punaisten khmerien hirmuhallitsija Pol Potin mottona oli: "on parempi tappaa viattomia sivullisia, kun ottaa se riski, että joku vihollinen jää vahingossa henkiin". Yleensä koko perhe tapettiin, vaikka vain vanhemmat olivat väärinajattelijoita, koska tulevaisuudessa voisi tulla eteen se tilanne, että vanhempansa lapsena menettäneet henkilöt haluaisivat kostaa vanhempiensa kamalat kohtalot. Alueella oli myös soitettu musiikkia niin kovalla, että se peitti tapetuksi tulleiden ihmisten viimeiset hädänhuudot ja kirkumiset. Lähialueilla asuneet olivat luulleet aluetta hengelliseksi keskukseksi musiikin vuoksi eivätkä aavistaneet mitä kauheuksia siellä oikeasti tapahtui. Alueen hienoin rakennus oli stupa, jonne oli kerätty noin 8000 alueelta löydettyä pääkalloa.
Killing Fieldsien jälkeen suuntasimme tuktukilla Tuol Slengin vankilamuseoon. Matkan varrella näimme paikallisia lapsia, jotka pyöräilivät tien varressa koulupuvuissaan ja huutelivat hello hello aina turisteja nähdessään. Tuol Slengiin pääsi opiskelijakortilla ilmaseksi ja mikä tahanasa opiskelijakortti kelpasi, kunhan siinä luki englanniksi student card. Emme ottaneet opasta museossa, mutta välillä kuuntelin sivukorvalla, kun muiden turistien oppaat kertoilivat kauheuksista englanniksi.
Tässä vankeja oli roikotettu jaloista pää alaspäin kädet sidottuina, kunnes taju lähti. Sitten päitä dipattiin alla olevissa ruukuissa, jotka oli täytetty kalaliemellä, niin kauan, että taju palasi ja homma aloitettiin alusta.
Tämä myös nimellä S-21 tunnettu alue oli entinen koulu, joka muutettiin vankilaksi ja sinne vietiin mm. kouluttautuneita ja väärinajattelijoita kidutettavaksi ja melkein kaikki heistä kuolivat. Harvat selvisivät hengissä alueen kauheuksista. Kidutusten, huonon hygenien ja aliravitsemuksen takia noin 15 000 vankia kuoli näissä entisissä koulurakennuksissa. Kuuntelin, kun eräs opas kertoi turistipariskunnalle miten esimerkiksi pienissä eristyskopeissa pidettiin vankeja pimeässä ja he näkivät päivänvaloa vain matkalla kidutettaviksi. Kun yksi tällaisen kopin vanki teki itsemurhan, muita eristyskopeissa olleista henkilöistä alettiin pitää silmälaput silmillä ja käsiraudoissa.
Näiden ikkunoiden raoista vankeja suihkutettiin enintään kerran viikossa kasteluletkulla.
Huonoiten kohdellut vangit joutuivat odottamaan suihkuttelua yli kuukauden¨.
Kambodžan historiaan liittyvien kauheuksien parissa vietetyn päivän jälkeen menimme hyvin syömään ja katselemaan ranta-alueella Ranskan siirtomaavallanajan perintönä olevia lukuisia kahviloita.
30.12 päätimme ottaa vähän rennommin ja aloittaa päivän Kuninkaallisessa palatsissa vierailulla. Alue oli erittäin laaja ja alueen rakennukset olivat täynnä lukuisia yksityiskohtia. Ehdimme kierrellä siellä noin tunnin ennen kuin alue suljettiin klo 11 päivän kuumimpien tuntien ajaksi. Siellä oli myös suomalainen turistiryhmä oppaansa kanssa. Olisivatko olleet esimerkiksi Aurinkomatkojen järjestämällä Kambodžan kiertomatkalla. Mene ja tiedä.
Maisemia Mekongin rannasta
Ravintolasta, jossa kävimme syömässä
Mangokanaa riisillä illalliseksi. Nam!
Kuninkaallisen palatsin jälkeen pyörähdimme Central Marketilla, josta jatkoimme hotellin uima-altaalle. Illalla kävimme taas joen läheisyydessä kävelemässä ja syömässä. Loppuilta meni pakkaillessa, kun seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja useamman tunnin matka kohti Siem Reapia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti