Enjoying the last weeks in Hong Kong

Heips!

Viikonloppuun mahtui paljon kaikkea kivaa tekemistä. Perjantaina ryhmätyötapaamisen jälkeen lähdin Emilian ja Jannen kanssa shoppailemaan. Aluksi menimme metrolla Causeway Baylle. Siellä oli muutama muukin ja en  ole ikinä ennen ollut niin ruuhkaisessa metrossa! Satun olemaan niin pätkä, etten voinut ottaa siinä tilanteessa kuvaa, mutta voin sanoa, että oli kirjaimellisesti tiivis tunnelma :D

Kävimme Times Squaren ostoskeskuksessa ja Forever21:ssa. Perjantaina vietettiin Black Fridayta emmekä tajunneet sitä etukäteen. Tämän Yhdysvalloista lähtöisin oleva shoppailun superpäivä alennusmyynteineen on rantautunut myös Hong Kongiin ja siksi ihmisiä oli ehkä liikkeellä vielä tavallista enemmän. Monissa kaupoissa oli erilaisia tarjouksia tai esim kaikki tuotteet -40%. Välillä olo oli kuin Stockmannin Hulluilla päivillä potenssiin kaksi, koska ihmisiä oli vain niin valtavasti liikkeellä ja kaupoissa ei päässyt oikein liikkumaan. Toinen havainto oli se, että kadut ja kauppakeskukset täyttyvät ihmisten lisäksi myös joulukoristeista.

Causeway Bayn jälkeen menimme suosikkikaupunginosaani Mong Kokiin. Siinä vaiheessa olimme kierrelleet kauppoja ja katuja jo yli neljä tuntia ja kaikilla alkoi olla nälkä. Menimme pizzalle Paisano's -ravintolaan, joka sijaitsee Dundas Streetillä. Mong Kok alkoi olla niin tukossa, että kenkäkauppojen kiertelyn jälkeen kävimme vain ruokakaupassa ja suuntasimme takaisin kampukselle. Mong Kokissa asuu keksimäärin 130 000 hlö/km2 ja se on maailman tiheimmin asuttu kaupunginosa. Voitte vain kuvitella sitä ihmisten määrää! Saattaa tuntua hieman tyhjiltä Suomen kadut tämän vaihdon jälkeen, kun on tottunut näihin seutuihin ja väenpaljouteen :D 

Lauantaina oli tarkoituksena vaeltaa Lion Rockille, joka on vuori melko lähellä meidän yliopistoa. Sää näytti kuitenkin sen verran pilviseltä, että päätimme siirtää vaellusta päivällä eteenpäin parempien näkymien toivossa. Lauantai menikin sitten kuntosalilla käydessä ja illalla menimme syömään 12 vaihtarin porukalla Mr. Wong'siin Mong Kokiin. Mr. Wong'sissa saa syödä ja juoda (myös kaljaa) niin paljon kuin haluaa ja lysti maksaa 60HKD/hlö. Istuimme siellä vaihtariporukalla kolmisen tuntia ja sen jälkeen kävin pyörähtämässä LKF:ssa toista kertaa tällä viikolla :D Azure-rooftopbaarista oli huikeat näkymät!

Oli hyvää sakfaa! 

Sunnuntaina iltapäivällä oli sitten vaelluksen vuoro. Tämä vaellus oli mun viikon selkeä kohokohta. Voin todeta sen näin jälkikäteen :) Lähdimme liikkeelle yliopistolta kolmen maissa suomalaisten Emilian ja Marian sekä ruotsalaisen Hannan kanssa. Menimme metrolla Wong Tai Sinin asemalle ja otimme taksin niin pitkälle kuin sillä pääsi. Onneksi teimme niin, koska säästimme jalkoja 40minuutin kävelyn verran ja tämä matka olisi ollut melkein pelkkää ylämäkeä. Taksikin meinasi melkein hyytyä välille, kun nousu oli niin jyrkkä.

Tästä alkoi päivän urakka

Näkymät kaupungin ylle olivat ilmansaasteiden takia selkeämmät matkan varrelta kuin huipulta

Saavuimme temppelialueen luokse, josta kävelimme reilut 20min autotien viertä portille, josta varsinainen vaellus alkoi. Kyltissä luki 1,8km ja netin ohjeiden mukaan tähän reittiin pitäisi mennä noin tunti. Matkan aikana oli erittäin huonosti ohjeita. Seuraava  kyltti oli 500m ennen huippua ja välillä kylttejä oli kyllä muihin suuntiin, mutta ei Lion Rockille. Kyselimme vastaantulevilta kiinalaisilta kauanko matkaa Lion Rockille on ja vastaukset vaihtelivat puolesta tunnista kahteen tuntiin. Hieman kauhistutti, että ehtisimmekö huipulle ennen kuin aurinko laskee. Lopulta meillä meni enää 25min huipulle tuosta vaiheesta, jossa paikalliset sanoivat reitin olevan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Päättelimme, että kiinalaiset eivät olleet katsoneet kelloa missään vaiheessa ja veikkalivat vain kuinka kauan matka kestää. Mulla oli rannekello kädessä ja matka tuosta 1,8km -kyltin kohdalta huipulle kesti meiltä 55min. Kaverimme Elli oli käynyt tuolla pari viikkoa aiemmin ja hänellä oli mennyt noin tunti, joten siksi myös epäilimme kiinalaisten kahden tunnin arvioita. Matka kyllä tuntui todellisuudessa noin tuntia pidemmältä, koska reitti oli melko haastava ja portaat paikoittain erittäin jyrkkiä.

Jalat tutisten pääsimme huipulle ja oli itsensä voittanut olo! Tämä oli mun eka kunnon vaellus ja oli se sen arvoista. Saasteiden vuoksi näkymät eivät olleet parhaat, mutta näimme ainakin kauniin auringonlaskun. Emme nähneet ollenkaan Hong Kong Islandin puolelle asti, koska ilma oli niin sumuinen ja saasteinen. Vaellus teki kuitenkin hyvää keholle ja mun korkeanpaikankammolle. Välillä pitää mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tämän vaelluksen aikana tosiaan tein sen! En tosin uskaltanut mennä kovin lähelle reunaa istumaan kuvia varten ja suurin osa kuvista näytti tyhmiltä ja jäykiltä, kun meikä puristi tiukasti kiinni kalliosta ja samalla kauhulla katsoen alas vuorenrinnettä. Matkaa alas oli paljon, sillä Lion Rockin huippu on 495 metrin korkeudessa.

Kun olimme aikamme ihailleet näkymiä ja syöneet eväitä jatkoimme matkaa alas. Ehdimme kävellä alas 20min päivänvalossa ennen kuin tuli pilkkopimeää. Meillä oli onneksi yksi kunnon taskulamppu ja pari älypuhelimen taskulamppua, joiden avulla näimme suunnistaa alas. Oli aika jännä fiilis kävellä keskellä pimeää metsää, joka muistutti viidakkoa. Välillä vähän kauhistutti, kun puskista kuului rääkäisyjä, jotka toivottavasti lähtivät alueella asuvista apinoista. Emme nähneet yhtään apinaa, mutta reitin varrella oli varoituskylttejä apinoista ja miten käyttäytyä, jos kohtaa niitä. Syöttäminen ainakin oli kiellettyä :D Näin taskunlampun valokeilassa pari gekkoa ja toukkia, mutta en mitään sen kamalampaa.

Autotietä alas käveleminen oli hankalaa, kun jalat olivat ihan makaronia ja tärisivät joka askeleella. Onnistuimme kumminkin nappaamaan taksin suunnilleen samasta kohtaa, johon päivän eka taksi jätti meidät. Menimme taksilla Lok Fuhun ja olimme hämmästyneitä, miten tämä matka maksoi vain 25HKD, kun eka taksimatka maksoi 41HKD, vaikka ekan matkan olisi pitänyt olla paljon lyhyempi. Ilmeisesti eka taksikuski kuljetti meitä maisemareittiä eli ajeli tahallaan pidemmän kautta, jotta saisi enemmän rahaa meiltä. Euroissa tämän huijauksen arvo oli noin 2€ eli ei siinä mitään, mutta periaatteena vaan ärsytti, sillä tämä oli ensimmäinen taksihuijaus, jonka kohteeksi olen joutunut. Taksikuskit saattavat ajaa usein tahallaan mutkien kautta, jotta mittari raksuttaa enemmän ja he saavat lisää tienestejä. Omalle kohdalle tätä ei ollut vain sattunut ennen.

Kävimme McDonald'sissa ja sitten menimme takaisin kampukselle. Suosittelen Lion Rockia, jos vaeltaminen kiinnostaa. Näkymät ovat hienot ja varmasti jopa huikeat kirkkaalla säällä! Kannattaa vaan varata riittävästi juotavaa mukaan. Meillä oli ihan kohtuullinen keli, taisi olla +23 astetta eli ei liian kuuma :) Jäi vähän sellainen kutina pitäisikö tehdä vielä toinen vaellus tässä jäljellä olevan parin viikon aikana. Katsotaan miten ehtii!

Näitä kuvia jälkikäteen katsellessa voin myös todeta, että onnea on hyvä kamera! Ostin vaihtoa ajatellen Canonin EOS M -minijärjestelmäkameran, joka on kokonsa puolesta kulkenut hyvin mukana lähes päivittäin. Kyllä sen kuvanlaadun eron vaan huomaa, jos minijärkkäri ei ole ollut mukana ja on tullut näpsittyä kuvia puhelimella. Esimerkiksi tämän postauksen Mr. Wong'siin liittyvä kuva on napsittu puhelimella. Ainoa miinus on se, että en ostanut järkkäriin parempaa objektiivia, joten täytyy olla aika lähellä kohdetta ottaakseen hyviä ja tarkkoja kuvia. Pääsen kyllä vielä kuvailemaan paremman objektiivin kanssa, kunhan perheeni saapuu tänne ja saan isän järjestelmäkameran käyttööni!

Kolme kuukautta vaihtarielämää

Tiistaiaamuna suuntasin Tsim Sha Tsuihin, kavereiden kesken TST. Tsim Sha Tsuissa on paljon nähtävää ja mm. eräs Hong Kongin tunnetuimmista nähtävyyksistä Avenue of Stars sijaitsee siellä. Avenue of Stars on Hong Kongin oma Walk of Fame eli rantabulevardi, joka on omistettu alueen tunnetuimmille elokuvatähdille. En jostain syystä ehtinyt käymään Avenue of Starsilla alkusyksystä ja nyt lokakuussa paikan piti mennä remonttiin kolmeksi vuodeksi. Kiinassa projektit usein viivästyvät enkä uskonut, että he voivat pistää koko rantabulevardin kiinni ennen kuin se käyn omin silmin toteamassa. No paikka oli kuin olikin täysin suljettu. Osa alueen patsaista ja kädenjäljistä oli kuitenkin siirretty läheiseen puistoon, jotta turistit pääsevät niitä ihmettelemään. Kävin niitä sitten tutkailemassa hetken aikaa. Yritin metsästää Hong Kongin tunnetuimman näyttelijän Jackie Chanin (tuttu mm. kungfun taidoistaan) ja samalla ainoan, jonka tiedän patsasta ja kädenjälkiä, mutta löysin vain patsaan. Lohdutukseksi löytyi melkein nimikaiman Jacky Cheungin kädenjäljet :'D

TST:n jälkeen lähdin iltapäivällä Ellin kanssa Sham Shui Pon uima-altaalle rentoutumaan pariksi tunniksi. Tuntui hassulta ajatukselta, että oli tasan kuukausi jouluaattoon ja me nautimme aurinkoisesta säästä ja +27 asteen lämmöstä. Uintireissun jälkeen kävimme noutamassa meidän uudet Octopus-kortit metroasemalta. 3kk saa ajella väliaikaisella ja ilman kuvaa olevalla opiskelijan Octopus-kortilla. Octopus-kortti on ladattava kortti, jolla maksetaan pääasiassa metro-, bussi- ja lauttamatkoja, mutta se käy maksuvälineenä myös mm. tietyissä ruokakaupoissa, kopiokoneissa yliopistolla ja McDonaldsissa. Opiskelijana saa metromatkat puoleen hintaan ja siksi metrolla matkustaminen on hyvin halpaa. Kallein metromatkani opiskelijahinnoilla on ollut 1,5€ ja kävin melko kaukana Tuen Munissa, jonne on autolla noin 29km meidän asuntoloilta. Kylläpä hiukset näyttää tummilta tuossa maaliskuussa otetussa passikuvassa, joka meni myös Octopus-korttiin. Hieman on päässyt tukka vaalenemaan täällä auringossa...

Illalla oli luvassa kv-toimiston järjestämä jäähyväisjuhla meille vaihtareille. Hauskojen juttujen, valokuvien selailun, rupattelun ja buffet-illallisen jälkeen osa porukasta lähti jatkamaan iltaa Billy Boozerin lähipuistoon. Menin sinne pariksi tunniksi ja oli erittäin hauskaa! Puoli yhdeltä oli pakko lähteä nukkumaan, että jaksoi herätä keskiviikkoaamun viimeiselle kantonin luennolle. Täytyy ottaa ilo irti kaikista mahdollisuuksista, kun ehtii viettää iltaa kamujen kanssa, koska vaihtoaika käy vähiin.

Keskiviikkona oli sitten tosiaan viimeinen kantonin tunti ja ensi viikolla pitäisi osata vastata opettajan kysymyksiin suullisessa kokeessa! Jaiks! Eniten pelottaa, etten ymmärrä mitä opettaja kysyy. Täytyy siis yrittää vähän kertailla näitä juttuja viikonlopun aikana. Tähän väliin voisin laittaa kuvia lukukauden parhaasta kantonin tunnista, joka oli viime viikon keskiviikkona. Menimme yhdessä syömään dimsumeja ja yliopisto tarjosi. Meidän täytyi osata tehdä tilaus kantoniksi, mutta onneksi Cheer auttoi meitä. Muuten olisin varmaan saanut tilattua vaan riisiä ja teetä, koska ne ovat melkein helpoiten lausuttavat ruokailuun liittyvä sanat, jotka tiedän :D Ihan nälkä tulee näitä kuvia katsellessa. Oli muuten maukausta! Kananjalat jäivät multa kokeilematta, mutta kaikkia muita juttuja maistoin.

Kantonin opiskelijaryhmä

Opettajamme Cheer kuvassa keskellä keltaraitaisessa paidassa

Torstaina saatiin takaisin Financial Managementin mid termit. Sain C+. Olen ihan tyytyväinen siihen nähden, että alkuun pelotti meneekö koko koe läpi, koska en tajunnut edes mitä kaikissa kysymyksissä ajettiin takaa. Mun tulos oli myös samaa tasoa kuin kokeen keskiarvo, että siihen nähden ihan jees tulos. Proffa oli antanut aina myös vähän pisteitä, jos oli yrittänyt vastata edes jotain, vaikka vastaus olisi ollut päin mäntyä. Outoa. Nyt on enää tasan viikko luentoja jäljellä ja sitten lukuloma alkaa. Vähän jännittää nuo loppukokeet, kun kaikki muut tuntuvat stressaavan niitä aivan kamalasti. Ite ajattelin käyttää nämä pari viimeistä viikkoa Hong Kongissa opiskelun lisäksi kaupungin kiertelyyn, ettei sitten jälkikäteen harmita, että tuli pelkästään istuttua nenä kiinni kirjoissa vikat viikot.

Tänä aamuna herätessäni täytyi hieraista silmiä uudemman kerran ja todeta, että nytkö se talvi tuli. Aamulla oli vain +16 astetta ja täytyi laittaa farkut jalkaan. Tuntui oudolta, kun on koko syksyn paria poikkeusta lukuun ottamatta kulkenut shortseissa tai mekossa. Ehkä ihan hyvä siinä mielessä, jos täällä vähän viilenee, niin tottuu Suomen lämpötiloihin helpommin, kun lämpöero ei ole niin suuri. Tasan kolme kuukautta sitten tosiaan lähdin Suomesta ja aivan hurjaa miten nopeasti koko syksy on mennyt. Time flies when you're having fun. Näiden pohdintojen jälkeen onkin hyvä lähteä kavereiden kanssa tsekkaamaan mikä meno LKF:ssa on tänään!

Rantaelämää Hainanilla

Varasimme Emilian kanssa lennot Hainanin pääkaupunkiin Haikouun lokakuun alkupuolella. Silloin ajattelimme, että olisi kiva päästä marraskuun loppupuolella vähän vielä nauttimaan hellekeleistä ja rantaelämästä parin päivän ajaksi, koska Hong Kongissa ei pitäisi enää olla niin lämmintä. Hong Kong on päässytkin yllättämään säiden suhteen tänä syksynä ja vielä marraskuussakin päivän ylin lämpötila on ollut lähes poikkeuksetta +28 asteesta +30 asteeseen. Nämä lukemat ovat reilusti marraskuun tavallisia lämpötiloja korkeampia, sillä paikallisten mukaan marraskuussa on yleensä päivisin noin +20 astetta. Ei saisi valittaa näistä lämpötiloista, mutta mua alkaa vähitellen kauhistuttaa, miten sopeudun tammikuussa Suomen talveen ja pakkaskeleihin näiden aurinkoisten ja osittain liiankin kuumien kuukausien jälkeen...

Lensimme Hong Kong Airlinesilla Haikouun ja sieltä menimme junalla Sanyan rantakohteeseen. Juna kulki enimmäkseen keskellä viidakkoa ja välillä saattoi näkyä vähän peltoa. Aika eksoottisia maisemia oli, mutta niistä ei valittettavasti ehtinyt ottaa kuvia, kun juna liikkui yli 200km/h vauhtia eteenpäin. Olimme ottaneet kaikkien kohteiden nimet kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina paperille, koska Sanyassa juuri kukaan ei puhunut paria sanaa enempää englantia. Emilia osaa vähän venäjää ja mä mandariinin alkeita ja niiden avulla pärjättiin ihan hyvin. Välillä joutui kyllä käyttää elekieltä ja improvisointikykyä, että sai asiansa perille :D

Hainania kutsutaan idän Havajiksi ja halusimme mennä katsastamaan millainen tämä kohde on. Hainan on melko uusi turistikohde ja kiinalaisten turistien lisäksi sinne ovat löytäneet tiensä lähinnä venäläiset turistit. Meitä luultiinkin joka välissä venäläisiksi, koska siellä ei juuri muita länsimaalaisen näköisiä ihmisiä ollut kuin venäläisiä. Osassa ravintoloista ruokalistat olivat vain kiinaksi tai venäjäksi. Sitten pitikin vain kuvien perusteella arpoa mitä sitä söisi. Voi taas todeta, että onneksi en ole millekään allerginen, kun aina ei tiennyt mitä tuli tilattua. Hainan tulee varmasti kasvattamaan suosiotaan matkakohteena. Sen puolesta puhuivat ainakin useat rakenteilla olevat hotellit Sanyan alueella.

Ekana iltana ehdimme rannalle katselemaan auringonlaskua ja kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Meidän päivät kului lähinnä rannalla loikoillessa ja meressä uidessa. Kiinalaiset yrittivät jutella meille paljon ja monet halusivat ottaa kuvia meidän kanssamme. Venäläisten keski-ikäisten ja eläkeläisten lisäksi siellä ei tällaisia parikymppisiä ei-kiinalaisia juuri näkynyt!

Reissu oli oikein onnistunut, mutta täytyy todeta, että onneksi emme olleet Sanyassa kolmea yötä pidempään, koska hintataso pääsi yllättämään meidät. Hotellimme sijaitsi Dadonghai -nimisen rannan läheisyydessä. Alueella oli vain muutamia ravintoloita, jotka olivat varmaan keskustelleet hintatasosta keskenään, koska lähes kaikissa ravintoloissa oli suht yhtenevät hinnat. Halvimmat annokset olivat 7€ ja kalleimmat yli 20€. Ei välttämättä suomalaisen korvaan kuulosta niin kalliilta, mutta ottaen huomioon Kiinan hintatason, niin nämä annokset olivat jo melko hintavia. En tiedä sitten olisi Sanyan isoimman rannan Yalong Bayn alueella ollut enemmän tarjontaa ravintoloiden ja niiden hintojen suhteen.

Mojitoa perjantai-illan kunniaksi

Tuorepuristettua mangomehua

Hauskin kommellus reissumme aikana oli, kun tilasimme taksia hotellilta rautatieasemalle. Taksi saapui 20 minuuttia etuajassa ja siinä jäi sitten aamupala hieman kesken, kun taksin mittari raksutti jo hotellin edustalla odotellessa. Näytin tulostamastani juna-aikataulusta Sanyan rautatieaseman nimen kiinalaisilla merkeillä. En tiedä eikö kuski osannut lukea vai mikä meni vikaan, mutta vartin päästä huomasimme olevamme moottoritiellä matkalla Sanyan lentokentälle!! Siinä iski pieni paniikki päälle. Sain kuskin tajuamaan, että pysähtyisi tienreunaan. Sitten piti yrittää keksiä miten selittää rautatieasema kuskille, joka ei puhu englantia. Yritimme matkia junan ääniä ja etsiä junan kuvia puhelimen kätköistä. Ei mennyt perille... Lopulta Emilia piirsi junan ja kuski tajusi minne halusimme mennä :D Pikajuna ei pysähtynyt sunnuntaisin Meilanin lentokentällä Haikoussa, joten menimme Haikoun itäiselle rautatieasemalle, jossa ystävällisten englantia puhuvien kiinalaisten businessmiesten avulla saimme hankittua taksin Meilanin lentokentälle. Nämä businessmiehet tiesivät Suomen ja sanoivat, että on kiva nähdä muitakin kuin venäläisiä turisteja Hainanilla.

Maisemiensa puolesta Hainan muistutti mielestäni vähän Turkin rantakohteita, mutta vähän trooppisemmalla ilmastolla varustettuna. Ei tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut Kiinassa! En tiedä johtuiko pilvenpiirtäjien puuttumisesta vaiko mistä. Ilmankin oli niin kirkas Hong Kongiin verrattuna. Vesikin oli kirkasta eikä roskia näkynyt missään. Voin suositella Hainania lomakohteena, mutta kaikki osoitteet ja paikannimet täytyy olla kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina, koska muuten ei löydä perille. Näköjään olisi voinut myös olla kuvat paikoista, niin esimerkiksi matka rautatieasemalle olisi sujunut ilman sählinkiä :D

Meidän Sanyan hotellia

Nyt olenkin sitten reilut kolmisen viikkoa vielä Hong Kongissa ennen kuin perheeni saapuu tänne 16.12. Mulla on vika tentti lauantaina 19.12 ja sitten 20.12 lähdemme viettämään joulua Vietnamiin. Vietnamin jälkeen menemme perheeni kanssa Kambodzaan. Kambodzasta tulemme vielä yhdeksi yöksi Hong Kongiin ennen kuin pitkä kotimatka Suomeen alkaa. Loppiaisena sitä ollaan taas Suomessa! :)