Varasimme Emilian kanssa lennot Hainanin pääkaupunkiin Haikouun lokakuun alkupuolella. Silloin ajattelimme, että olisi kiva päästä marraskuun loppupuolella vähän vielä nauttimaan hellekeleistä ja rantaelämästä parin päivän ajaksi, koska Hong Kongissa ei pitäisi enää olla niin lämmintä. Hong Kong on päässytkin yllättämään säiden suhteen tänä syksynä ja vielä marraskuussakin päivän ylin lämpötila on ollut lähes poikkeuksetta +28 asteesta +30 asteeseen. Nämä lukemat ovat reilusti marraskuun tavallisia lämpötiloja korkeampia, sillä paikallisten mukaan marraskuussa on yleensä päivisin noin +20 astetta. Ei saisi valittaa näistä lämpötiloista, mutta mua alkaa vähitellen kauhistuttaa, miten sopeudun tammikuussa Suomen talveen ja pakkaskeleihin näiden aurinkoisten ja osittain liiankin kuumien kuukausien jälkeen...
Lensimme Hong Kong Airlinesilla Haikouun ja sieltä menimme junalla Sanyan rantakohteeseen. Juna kulki enimmäkseen keskellä viidakkoa ja välillä saattoi näkyä vähän peltoa. Aika eksoottisia maisemia oli, mutta niistä ei valittettavasti ehtinyt ottaa kuvia, kun juna liikkui yli 200km/h vauhtia eteenpäin. Olimme ottaneet kaikkien kohteiden nimet kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina paperille, koska Sanyassa juuri kukaan ei puhunut paria sanaa enempää englantia. Emilia osaa vähän venäjää ja mä mandariinin alkeita ja niiden avulla pärjättiin ihan hyvin. Välillä joutui kyllä käyttää elekieltä ja improvisointikykyä, että sai asiansa perille :D
Lensimme Hong Kong Airlinesilla Haikouun ja sieltä menimme junalla Sanyan rantakohteeseen. Juna kulki enimmäkseen keskellä viidakkoa ja välillä saattoi näkyä vähän peltoa. Aika eksoottisia maisemia oli, mutta niistä ei valittettavasti ehtinyt ottaa kuvia, kun juna liikkui yli 200km/h vauhtia eteenpäin. Olimme ottaneet kaikkien kohteiden nimet kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina paperille, koska Sanyassa juuri kukaan ei puhunut paria sanaa enempää englantia. Emilia osaa vähän venäjää ja mä mandariinin alkeita ja niiden avulla pärjättiin ihan hyvin. Välillä joutui kyllä käyttää elekieltä ja improvisointikykyä, että sai asiansa perille :D
Hainania kutsutaan idän Havajiksi ja halusimme mennä katsastamaan millainen tämä kohde on. Hainan on melko uusi turistikohde ja kiinalaisten turistien lisäksi sinne ovat löytäneet tiensä lähinnä venäläiset turistit. Meitä luultiinkin joka välissä venäläisiksi, koska siellä ei juuri muita länsimaalaisen näköisiä ihmisiä ollut kuin venäläisiä. Osassa ravintoloista ruokalistat olivat vain kiinaksi tai venäjäksi. Sitten pitikin vain kuvien perusteella arpoa mitä sitä söisi. Voi taas todeta, että onneksi en ole millekään allerginen, kun aina ei tiennyt mitä tuli tilattua. Hainan tulee varmasti kasvattamaan suosiotaan matkakohteena. Sen puolesta puhuivat ainakin useat rakenteilla olevat hotellit Sanyan alueella.
Ekana iltana ehdimme rannalle katselemaan auringonlaskua ja kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Meidän päivät kului lähinnä rannalla loikoillessa ja meressä uidessa. Kiinalaiset yrittivät jutella meille paljon ja monet halusivat ottaa kuvia meidän kanssamme. Venäläisten keski-ikäisten ja eläkeläisten lisäksi siellä ei tällaisia parikymppisiä ei-kiinalaisia juuri näkynyt!
Reissu oli oikein onnistunut, mutta täytyy todeta, että onneksi emme olleet Sanyassa kolmea yötä pidempään, koska hintataso pääsi yllättämään meidät. Hotellimme sijaitsi Dadonghai -nimisen rannan läheisyydessä. Alueella oli vain muutamia ravintoloita, jotka olivat varmaan keskustelleet hintatasosta keskenään, koska lähes kaikissa ravintoloissa oli suht yhtenevät hinnat. Halvimmat annokset olivat 7€ ja kalleimmat yli 20€. Ei välttämättä suomalaisen korvaan kuulosta niin kalliilta, mutta ottaen huomioon Kiinan hintatason, niin nämä annokset olivat jo melko hintavia. En tiedä sitten olisi Sanyan isoimman rannan Yalong Bayn alueella ollut enemmän tarjontaa ravintoloiden ja niiden hintojen suhteen.
Hauskin kommellus reissumme aikana oli, kun tilasimme taksia hotellilta rautatieasemalle. Taksi saapui 20 minuuttia etuajassa ja siinä jäi sitten aamupala hieman kesken, kun taksin mittari raksutti jo hotellin edustalla odotellessa. Näytin tulostamastani juna-aikataulusta Sanyan rautatieaseman nimen kiinalaisilla merkeillä. En tiedä eikö kuski osannut lukea vai mikä meni vikaan, mutta vartin päästä huomasimme olevamme moottoritiellä matkalla Sanyan lentokentälle!! Siinä iski pieni paniikki päälle. Sain kuskin tajuamaan, että pysähtyisi tienreunaan. Sitten piti yrittää keksiä miten selittää rautatieasema kuskille, joka ei puhu englantia. Yritimme matkia junan ääniä ja etsiä junan kuvia puhelimen kätköistä. Ei mennyt perille... Lopulta Emilia piirsi junan ja kuski tajusi minne halusimme mennä :D Pikajuna ei pysähtynyt sunnuntaisin Meilanin lentokentällä Haikoussa, joten menimme Haikoun itäiselle rautatieasemalle, jossa ystävällisten englantia puhuvien kiinalaisten businessmiesten avulla saimme hankittua taksin Meilanin lentokentälle. Nämä businessmiehet tiesivät Suomen ja sanoivat, että on kiva nähdä muitakin kuin venäläisiä turisteja Hainanilla.
Maisemiensa puolesta Hainan muistutti mielestäni vähän Turkin rantakohteita, mutta vähän trooppisemmalla ilmastolla varustettuna. Ei tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut Kiinassa! En tiedä johtuiko pilvenpiirtäjien puuttumisesta vaiko mistä. Ilmankin oli niin kirkas Hong Kongiin verrattuna. Vesikin oli kirkasta eikä roskia näkynyt missään. Voin suositella Hainania lomakohteena, mutta kaikki osoitteet ja paikannimet täytyy olla kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina, koska muuten ei löydä perille. Näköjään olisi voinut myös olla kuvat paikoista, niin esimerkiksi matka rautatieasemalle olisi sujunut ilman sählinkiä :D
Nyt olenkin sitten reilut kolmisen viikkoa vielä Hong Kongissa ennen kuin perheeni saapuu tänne 16.12. Mulla on vika tentti lauantaina 19.12 ja sitten 20.12 lähdemme viettämään joulua Vietnamiin. Vietnamin jälkeen menemme perheeni kanssa Kambodzaan. Kambodzasta tulemme vielä yhdeksi yöksi Hong Kongiin ennen kuin pitkä kotimatka Suomeen alkaa. Loppiaisena sitä ollaan taas Suomessa! :)
Ekana iltana ehdimme rannalle katselemaan auringonlaskua ja kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Meidän päivät kului lähinnä rannalla loikoillessa ja meressä uidessa. Kiinalaiset yrittivät jutella meille paljon ja monet halusivat ottaa kuvia meidän kanssamme. Venäläisten keski-ikäisten ja eläkeläisten lisäksi siellä ei tällaisia parikymppisiä ei-kiinalaisia juuri näkynyt!
Reissu oli oikein onnistunut, mutta täytyy todeta, että onneksi emme olleet Sanyassa kolmea yötä pidempään, koska hintataso pääsi yllättämään meidät. Hotellimme sijaitsi Dadonghai -nimisen rannan läheisyydessä. Alueella oli vain muutamia ravintoloita, jotka olivat varmaan keskustelleet hintatasosta keskenään, koska lähes kaikissa ravintoloissa oli suht yhtenevät hinnat. Halvimmat annokset olivat 7€ ja kalleimmat yli 20€. Ei välttämättä suomalaisen korvaan kuulosta niin kalliilta, mutta ottaen huomioon Kiinan hintatason, niin nämä annokset olivat jo melko hintavia. En tiedä sitten olisi Sanyan isoimman rannan Yalong Bayn alueella ollut enemmän tarjontaa ravintoloiden ja niiden hintojen suhteen.
Mojitoa perjantai-illan kunniaksi
Tuorepuristettua mangomehua
Hauskin kommellus reissumme aikana oli, kun tilasimme taksia hotellilta rautatieasemalle. Taksi saapui 20 minuuttia etuajassa ja siinä jäi sitten aamupala hieman kesken, kun taksin mittari raksutti jo hotellin edustalla odotellessa. Näytin tulostamastani juna-aikataulusta Sanyan rautatieaseman nimen kiinalaisilla merkeillä. En tiedä eikö kuski osannut lukea vai mikä meni vikaan, mutta vartin päästä huomasimme olevamme moottoritiellä matkalla Sanyan lentokentälle!! Siinä iski pieni paniikki päälle. Sain kuskin tajuamaan, että pysähtyisi tienreunaan. Sitten piti yrittää keksiä miten selittää rautatieasema kuskille, joka ei puhu englantia. Yritimme matkia junan ääniä ja etsiä junan kuvia puhelimen kätköistä. Ei mennyt perille... Lopulta Emilia piirsi junan ja kuski tajusi minne halusimme mennä :D Pikajuna ei pysähtynyt sunnuntaisin Meilanin lentokentällä Haikoussa, joten menimme Haikoun itäiselle rautatieasemalle, jossa ystävällisten englantia puhuvien kiinalaisten businessmiesten avulla saimme hankittua taksin Meilanin lentokentälle. Nämä businessmiehet tiesivät Suomen ja sanoivat, että on kiva nähdä muitakin kuin venäläisiä turisteja Hainanilla.
Maisemiensa puolesta Hainan muistutti mielestäni vähän Turkin rantakohteita, mutta vähän trooppisemmalla ilmastolla varustettuna. Ei tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut Kiinassa! En tiedä johtuiko pilvenpiirtäjien puuttumisesta vaiko mistä. Ilmankin oli niin kirkas Hong Kongiin verrattuna. Vesikin oli kirkasta eikä roskia näkynyt missään. Voin suositella Hainania lomakohteena, mutta kaikki osoitteet ja paikannimet täytyy olla kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina, koska muuten ei löydä perille. Näköjään olisi voinut myös olla kuvat paikoista, niin esimerkiksi matka rautatieasemalle olisi sujunut ilman sählinkiä :D
Meidän Sanyan hotellia
Nyt olenkin sitten reilut kolmisen viikkoa vielä Hong Kongissa ennen kuin perheeni saapuu tänne 16.12. Mulla on vika tentti lauantaina 19.12 ja sitten 20.12 lähdemme viettämään joulua Vietnamiin. Vietnamin jälkeen menemme perheeni kanssa Kambodzaan. Kambodzasta tulemme vielä yhdeksi yöksi Hong Kongiin ennen kuin pitkä kotimatka Suomeen alkaa. Loppiaisena sitä ollaan taas Suomessa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti