Vung Tau

Olimme varanneet laivaliput  jouluaattoaamuna klo 10 Ho Chi Minhista lähtevään laivaan. Laivamatkan kesto oli noin 1,5h ja puolenpäivän aikoihin saavuimme Vung Tauun. Otimme satamasta taksin hotellillemme. Yövyimme Ky Hoa -hotellissa. Kaikilla alkoi olla jo nälkä ja saatuamme huoneet menimme luonaalle hotellin ravintolaan, koska ei jaksanut lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa. Syötyämme menimme uima-altaalle. Illalla kävelimme keskustaan ja näimme hienon auringonlaskun. Auringonlaskukuvia ei ole muokattu mitenkään eli näitä upeita värejä saimme ihailla ihan livenä. Söimme illallista Corner -nimisessä ravintolassa. Ravintola sijaitsi ilmeisesti red light districtin lähistöllä, koska viereiset pubit olivat täynnä keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä miehiä pari-kolmikymppisten paikallisten naisten kanssa. Päätimme mennä nauttimaan jouludrinkit toisessa paikassa.

Tällaisella laivalla menimme Ho Chi Minhista Vung Tauun

Hotellimme uima-allas

Näkymiä hotellilta

Lounasta

Äiti ja tyttäret. Isä linssin toisella puolen

Jouluaattotunnelmissa siskon kanssa

Jouluateria vietnamilaisittain eli kanakastiketta kaalin, porkkanan, erilaisten sipuleiden ja nuudeleiden kera

Paikallisten suosima ravintola

Jouluaaton mojito

Joskus ihmetellään miten voin olla jouluna pois Suomesta. Tämä oli nyt yhdeksäs peräkkäinen joulu, jonka olen ollut jossain muualla. Olen viimeksi viettänyt joulua Suomessa 2006. Yhteensä olen viettänyt elämäni aikana 12 joulua Suomessa ja 12 ulkomailla. Mulle joulu ja joulufiilis ei ole niinkään kiinni esimerkiksi tietyistä ruokalajeista, joululauluista ja kotona olemisesta. Tärkeintä mulle on läheisimpien kanssa vietetty aika, hyvä ruoka ja rauhallinen tunnelma. Nämä voi saada muuallakin kuin Suomessa. Enkä ehkä ole muutenkaan niin jouluihminen kuin jotkut muut. Ulkomailla vietetyt joulut ovat sopineet mulle paremmin kuin hyvin.

Joulupäivänä olimme aamupäivällä uima-altaalla ja sitten otimme taksin Imperial Plazan ostarille. Tarkoituksena oli löytää joku isompi ruokakauppa. Löysimme pienen marketin, josta ostimme kyllä lähinnä vettä. Sen verran kummallista tavaraa oli myytävänä, ettei muuta lähtenyt matkaan. Söimme lounasta ja sen jälkeen menimme tien toisella puolella sijaitsevalle rannalle. Tämä uimaranta tuli bongattua ihan sattumalta, joten siskoni oli ainoa, joka kävi uimassa Etelä-Kiinan meressä tällä erää.

Mun ruokavalion peruselementit viimeisten 4kk:n aikana

Iltapäivällä kävimme äidin kanssa kävelyllä lähialueella ja näimme mm. hienon majakan. Illalla kävimme sataman lähellä David-ravintolassa syömässä pizzat. Oli muuten hyvää eikä ollut turhaan hehkutettu matkaoppaassa. Siskoni ihmetteli miten olen jaksanut syödä pääasiassa riisistä ja nuudeleista koostuvia annoksia yli neljä kuukautta, kun hän alkoi kyllästyä niihin jo kahden viikon jälkeen. Siinä mielessä italialainen ravintola oli hyvä veto tähän väliin ja vähän vaihtelua.

Tapaninpäivänä lähdimme ennen klo 10 liikkeelle ja määränpäänä oli Vung Taun Kristus-patsas, joka on korkeampi kuin tunnetumpi kaimansa Rio de Janeirossa. Kuuma tuli, kun lämpötila oli jo klo 10 aikaan +30 astetta ja patsaan luo oli 811 porrasta kavuttavana. Patsaan käsivarsille olisi myös päässyt kiipeämään halutessaan ja sinne olisi ollut vielä noin 90 porrasta lisää. Tyydyimme katselemaan vuorelta näkyviä maisemia. Kiipeämisen jälkeen menimme samalle uimarannalle uimaan, jossa olimme käyneet edellisenä päivänä. Teki hyvää kiipeilyn jälkeen! Seuraavaksi kävelimme Lottemart-supermarketin luo, jonka ympärillä oli ostoskeskus. Söimme lounasta siellä ja otimme taksin takaisin hotellille. Loppupäivä meni uima-altaalla lepäillessä. Näimme taas hienon auringonlaskun illalla.

Viimeinen kokonainen päivä Vung Taussa eli 27.12 meni enimmäkseen uima-altaalla kirjaa lukiessa. Kävimme illalla ihastelemassa laivoja ja auringonlaskua satamassa. Ilta meni pakkaillessa, sillä aamulla oli aikainen herätys luvassa sekä laivamatka takaisin Ho Chi Minhiin, josta lensimme Phnom Penhiin Kambodzaan.

Vanhempieni pakollinen riisihattukuva

Tällä hetkellä ollaan vielä Phnom Penhissa ja huomenna lähdemme Siem Reapiin. En tiedä milloin ehdin päivitellä blogia seuraavan kerran, mutta viimeistään Suomessa sitten!

Hektinen Ho Chi Minh City

20.12 oli aika jättää Hong Kong taakse ja aloittaa parin viikon reissailu perheen kanssa. Tällä hetkellä ollaan jo Phnom Penhissä Kambodzassa eli päivitystä tulee näin jälkijunassa. Matkamme alkoi lennolla Ho Chi Minh Cityyn ja siellä vierähti neljä yötä. Olimme lennon jälkeen väsyneitä ja menimme lentokentältä etukäteen tilatulla kyydityksellä asunnolle, jonka olimme vuokranneet HCMC:ssa oleilun ajaksi. Oli hauska sattuma, että asunnon omistaja on vietnamilaisranskalainen mies, joka on naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja asuu perheineen Suomessa ja vuokraa Vietnamin tukikohtaansa aina Suomessa ollessaan. Hän antoi meille monia hyviä vinkkejä mm sähköpostin välityksellä sekä Vietnamiin että Ho Chi Minh Cityyn liittyen. Asunto sijaitsi hienommalla asuinalueella, jossa oli uima-allas, ravintoloita ja pieniä kauppoja. Kävimme syömässä illalliseksi paikallista pho-keittoa ja oli hyvää!

 

 

Pho-keittoa

Maanantaiaamuna 21.12 lähdimme taksilla kohti keskustaa ja nähtävyyksiä. Olimme saaneet vinkin, että taksilla ajaminen on tosi halpaa, jos osaa valita oikean taksin. Vihreät Mailinh-nimiset ja valkoiset punaisella ja vihreällä raidalla varustetut Vinasuntaxi-taksit olivat luotettavia ja halpoja takseja. 8km:n matka asunnolta ydinkeskustaan maksoi yleensä noin 150 000 dongia eli n 6€. Ei siis ollenkaan paha hinta neljältä hengeltä! Huijaritaksikin tuli koettua Vung Tausta palatessa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Aloitimme päivän Ho Chi Minhin Notre Damelta ja sen läheisyydessä olevalta postitoimistolta. Vietnamissa näkyi välillä merkkejä Ranskan siirtomaavallanajalta esimerkiksi vanhojen ranskalaistyylisten rakennusten muodossa. Kävelimme keskustan katuja ja poikkesimme syömään  paikalliseen ravintolaan. Syöminen oli halpaa, sillä yleensä ruoka-annoksen sai noin 50 000- 75 000 dongilla eli 2-3€:n hintaan. Riippui tietenkin missä ravintolassa söi. Huippuhienoja ja -kalliita ravintoloita oli tietysti myös keskustan alueella.

Piipahdimme paikallisessa markkinahallissa, jossa myytiin tavaraa kopiokengistä turistikrääsään ja tuoreista hedelmistä räätälöityihin vaatteisiin. Mun oli tarkoitus teettää mun yhdestä juhlavammasta topista uusi versio, kun onnistuin polttamaan siihen reiän Hong Kongissa yliopiston asuntolan epäkunnossa olevalla silitysraudalla. Jäi teettämättä, kun multa pyydettiin yli 700 000dongia eli noin 30€. Saisin uuden topin halvemmalla kaupasta ja tiesin, että räätälöityjen vaatteiden hinnat ovat halpoja Vietnamissa. Esimerkiksi yksi vaihtari teetti pitkän iltapuvun silkistä ja se tuli maksamaan kankaineen ja töineen noin 50€ eli siihen nähden tuo toppi olisi tullut suhteellisen kalliiksi. Varmasti niitä halvempia räätälipaikkoja oli jossain, kun olisi vain tiennyt mistä etsiä.

 

Notre Dame

 

 

Postirakennusta ulkoa ja sisältä

 

 

Paikallinen katukoju

 Tällä miehellä täytyi olla hyvä tasapaino!

 

Saigon Opera House

Kalanpyydyspyörän kanssa poseerausta Saigon Opera Housen edessä

Kiinalaistyylinen kapea talo Ho Chi Minhissa

Lounasta

Pilvenpiirtäjiäkin löytyi pari

Katukojuista pystyi ostaa melkein mitä vain

 

Liikenne oli aivan kaoottista ja tarkkana sai olla, ettei jäänyt auton tai skootterin alle. Skoottereita oli vaikka kuinka paljon ja parhaan skootterin kyydissä näin viisi henkilöä :D Punaisen valon palaessa liikennettä oli vähemmän, mutta sillä ei ollut lainkaan samaa merkitystä kuin esim Suomessa. Aina sai katsoa ympärilleen ettei jäänyt minkään kulkuneuvon alle. Valitettavasti kuvat eivät anna oikeutta liikenteen ruuhkaisuudelle. Se meteli, pakokaasun määrä ja liike puuttuu. Myös kiinnitin huomiota siihen, että Ho Chi Minh Cityssä oli aika epäsiistiä verrattuna moniin muihin Aasian suurkaupunkeihin, joissa olen käynyt aiemmin. Roskia lojui siellä täällä pitkin katuja. Jätteiden lajitellussa olisi rutkasti parantamisen varaa!!

 

Tiistaina 22.12 kävimme ostamassa laivaliput Vung Tauun, kiertelimme keskustassa ja kävimme War Remnants -museossa. Museo kertoi Vietnamin sodasta ja sen kauheuksista. En ehkä heikkohermoisimmille suosittele. Monia karuja ihmiskohtaloita oli taltioitu kuviin ja kertomuksiin museon seinille. Museon pihalla oli vietnamilainen sotaveteraani amputoitujen käsitynkiensä ja toisen jäljellä olevan silmänsä kanssa myymässä Vietnamin sotaan liittyvää kirjallisuutta ja muita paperituotteita. Sääliksi kävi vanhaa miestä, kun näki ihan elävänä sodan jäljet hänestä.

Joulukoristeita ostoskeskuksessa

Pad thai -annos lounaaksi

Polkupyörätaksin lepohetki

War Remnants Museumista

Valaisinkauppa

Hedelmiä ja kukkia markkinahallin edustalla

Kävimme uudestaan kauppahallissa ostamassa vähän tuliaisia. Olisin halunnut ostaa riisihatun jo sieltä, mutta totesin, että olisi helpompaa ostaa se vasta seuraavasta kohteestamme Vung Tausta. Tällöin hattua ei tarvitsisi kantaa mukana niin moneen paikkaan. Vika kokonainen päivä Ho Chi Minh Cityssä meni enimmäkseen asunnon pihan uima-altaalla loikoillessa kirjaa lukiessa ja valmistautuessa seuraavan aamupäivän laivamatkaan Vung Tauun.