Luennot takana, loppukokeet edessä

Tällä viikolla on sattunut hauskoja juttuja, mutta aloitan ensin eilisen ruokajutuilla. Eilen illalla kävimme Emilian kanssa Kowloon Cityssä syömässä intialaista ruokaa. Ravintola oli reilun kilometrin päässä kampukselta ja löysimme paikan helposti. Matkan varrella näimme lukuisia pikkukauppoja, joissa myytiin kaikkean vessapaperista puisiin koriste-esineisiin.  Ravintolan nimi oli Indian Curry King ja sijaitsi South Wall Roadilla. Oli vähän vaikea päättää mitä söisi, mutta päädyimme molemmat lopulta tuttuun ja turvalliseen Tikka Masalaan. Oli muuten hyvää!

Ravintolan julkisivua

Sitten niihin hauskoihin tilanteisiin. Tiistaina juttelin yhden paikallisen tytön kanssa ja yhtäkkiä hän katsoi mua hyvin hämmästyneen näköisenä ja kysyi mikä mun silmässä on vikana. Kysyin onko se punainen vai mikä mättää. Hän sanoi, että silmäni on oudon värinen. Siinä vaiheessa tajusin, että hän kummastelee toista silmääni, jossa on 1/4 ruskeaa ja muuten silmäni ovat sinivihreät. Hän ei ollut koskaan nähnyt kenelläkään kaksiväristä silmää. Eipä ne Aasiassa ainakaan kovin yleisiä ole, kun lähes kaikilla on ruskeat silmät. Piti sitten selittää, että se on mutaatio ja mun silmät on aina olleet tämän väriset. Silti hän ihmetteli asiaa vielä kovasti. Kiinalaiset ovat niin taikauskoisia, että kai tää mun silmän outo väriyhdistelmä voisi sitten olla merkki jostakin :D Näin esimerkiksi yhtenä päivänä albiinon kiinalaisnaisen ja voin sanoa, että häntä tuijotettiin joka suunnasta.

Toinen hassu sattuma tapahtui, kun olin ekan kerroksen fitness roomilla yrittäen saada jalkoja vähän vetreämmiksi vaelluksen jäljiltä. Useimmiten fitness room on tyhjä, mutta tällä kertaa siellä oli paikallinen tyttö ja poika ja he viettivät kai treffejä siellä. Heillä oli mukana ruokaa ja he istuivat käsikädessä molemmat omilla kuntopyörillään ja hihittelivät kovasti. Mulla oli sellainen olo, että keskeytyin varmasti jotain, mutta en jaksanut lähteä poiskaan, kun olin paikan päälle vaivautunut. He napsivat yhteisselfietä ja mua huvitti tilanne :D Heillä molemmilla oli paksut neuleet ja farkut, että eivät he ainakaan urheilemaan olleet tulleet. Kai kampuksella on vaikea löytää hiljaista paikkaa treffejä varten ja he olivat todenneet fitness roomin toimivaksi paikaksi. Kerroin tästä kavereilleni ja he veikkailivat, jos kyseisellä parilla oli lista oudoista paikoista, joissa pitää käydä treffeillä ja fitness room oli yksi kohteista. Mene ja tiedä.

Yritin myös lähettää pakettia Suomeen huonolla menestyksellä. Kiikutin paketin Lok Fun postiin ja ainoa englantia puhuva työntekijä totesi mulle: "Finland. Strike. No send." Yritin aikani selittää hänelle, että postin lakko loppui jo Suomessa, mutta ei hän sitä ymmärtänyt. Palasin siis paketin kanssa takaisin kampukselle. En enää ehdi lähettää pakettia Suomeen, kun alle kahden viikon päästä vanhempani ovat jo täällä eivätkä voi siis hakea pakettia postista. Täytyy vaan koittaa saada mahtumaan tavarat matkalaukkuihin ja sitten jättää sellaisia tavaroita tänne, joita ei tarvitse enää. 

Vika hauska tapahtuma oli maanantaina, kun harjoittelimme Annan kanssa kantonin suullista koetta varten. Anna poistui paikalta vähän aiemmin ja mä kertailin vielä juttuja itekseni. Sitten eräs australialainen tyttö tuli ottamaan kuvan musta. Hänen piti ottaa jotain kouluprojektia varten kuvia stressaantuneista ihmisistä ja mä sovin kuulemma hyvin hänen aineistoon. En tiiä sitten miten ahdistuneelta sitä tulikaan näytettyä, kun yritti muistella kantonin sanoja ulkoa :D Pienestä stressistä huolimatta kantonin suullinen koe meni omasta mielestäni hyvin! Tuntuu, että lähes kaikki vaihtarit on hirveän stressaantuneita loppukokeista ja tää stressaava ilmapiiri kyllä tarttuu. Alla mun loppukokeiden aikataulu.

Nyt on luennot ja ryhmätyöt sitten ohi ja 100 päivää täynnä! Välillä meinaa olla vähän haikea fiilis, kun tämä kaikki loppuu pian, mutta toisaalta taas välillä kaipaa jo Suomeenkin. Eniten ehkä ruokapuolen takia, koska nuudelit tulee korvista ja toisinaan tulee hetkiä, jolloin haluaisi syödä nuudeleiden tai riisin sijaan jotain aivan muuta! Paljon on tullut koettua, nähtyä ja opittua ja väliin on mahtunut huonompiakin päiviä. Voisin koittaa tehdä vielä sellaisen postauksen, jossa kertailisin vaihdon parhaita juttuja ja mitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen.