Vung Tau

Olimme varanneet laivaliput  jouluaattoaamuna klo 10 Ho Chi Minhista lähtevään laivaan. Laivamatkan kesto oli noin 1,5h ja puolenpäivän aikoihin saavuimme Vung Tauun. Otimme satamasta taksin hotellillemme. Yövyimme Ky Hoa -hotellissa. Kaikilla alkoi olla jo nälkä ja saatuamme huoneet menimme luonaalle hotellin ravintolaan, koska ei jaksanut lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa. Syötyämme menimme uima-altaalle. Illalla kävelimme keskustaan ja näimme hienon auringonlaskun. Auringonlaskukuvia ei ole muokattu mitenkään eli näitä upeita värejä saimme ihailla ihan livenä. Söimme illallista Corner -nimisessä ravintolassa. Ravintola sijaitsi ilmeisesti red light districtin lähistöllä, koska viereiset pubit olivat täynnä keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä miehiä pari-kolmikymppisten paikallisten naisten kanssa. Päätimme mennä nauttimaan jouludrinkit toisessa paikassa.

Tällaisella laivalla menimme Ho Chi Minhista Vung Tauun

Hotellimme uima-allas

Näkymiä hotellilta

Lounasta

Äiti ja tyttäret. Isä linssin toisella puolen

Jouluaattotunnelmissa siskon kanssa

Jouluateria vietnamilaisittain eli kanakastiketta kaalin, porkkanan, erilaisten sipuleiden ja nuudeleiden kera

Paikallisten suosima ravintola

Jouluaaton mojito

Joskus ihmetellään miten voin olla jouluna pois Suomesta. Tämä oli nyt yhdeksäs peräkkäinen joulu, jonka olen ollut jossain muualla. Olen viimeksi viettänyt joulua Suomessa 2006. Yhteensä olen viettänyt elämäni aikana 12 joulua Suomessa ja 12 ulkomailla. Mulle joulu ja joulufiilis ei ole niinkään kiinni esimerkiksi tietyistä ruokalajeista, joululauluista ja kotona olemisesta. Tärkeintä mulle on läheisimpien kanssa vietetty aika, hyvä ruoka ja rauhallinen tunnelma. Nämä voi saada muuallakin kuin Suomessa. Enkä ehkä ole muutenkaan niin jouluihminen kuin jotkut muut. Ulkomailla vietetyt joulut ovat sopineet mulle paremmin kuin hyvin.

Joulupäivänä olimme aamupäivällä uima-altaalla ja sitten otimme taksin Imperial Plazan ostarille. Tarkoituksena oli löytää joku isompi ruokakauppa. Löysimme pienen marketin, josta ostimme kyllä lähinnä vettä. Sen verran kummallista tavaraa oli myytävänä, ettei muuta lähtenyt matkaan. Söimme lounasta ja sen jälkeen menimme tien toisella puolella sijaitsevalle rannalle. Tämä uimaranta tuli bongattua ihan sattumalta, joten siskoni oli ainoa, joka kävi uimassa Etelä-Kiinan meressä tällä erää.

Mun ruokavalion peruselementit viimeisten 4kk:n aikana

Iltapäivällä kävimme äidin kanssa kävelyllä lähialueella ja näimme mm. hienon majakan. Illalla kävimme sataman lähellä David-ravintolassa syömässä pizzat. Oli muuten hyvää eikä ollut turhaan hehkutettu matkaoppaassa. Siskoni ihmetteli miten olen jaksanut syödä pääasiassa riisistä ja nuudeleista koostuvia annoksia yli neljä kuukautta, kun hän alkoi kyllästyä niihin jo kahden viikon jälkeen. Siinä mielessä italialainen ravintola oli hyvä veto tähän väliin ja vähän vaihtelua.

Tapaninpäivänä lähdimme ennen klo 10 liikkeelle ja määränpäänä oli Vung Taun Kristus-patsas, joka on korkeampi kuin tunnetumpi kaimansa Rio de Janeirossa. Kuuma tuli, kun lämpötila oli jo klo 10 aikaan +30 astetta ja patsaan luo oli 811 porrasta kavuttavana. Patsaan käsivarsille olisi myös päässyt kiipeämään halutessaan ja sinne olisi ollut vielä noin 90 porrasta lisää. Tyydyimme katselemaan vuorelta näkyviä maisemia. Kiipeämisen jälkeen menimme samalle uimarannalle uimaan, jossa olimme käyneet edellisenä päivänä. Teki hyvää kiipeilyn jälkeen! Seuraavaksi kävelimme Lottemart-supermarketin luo, jonka ympärillä oli ostoskeskus. Söimme lounasta siellä ja otimme taksin takaisin hotellille. Loppupäivä meni uima-altaalla lepäillessä. Näimme taas hienon auringonlaskun illalla.

Viimeinen kokonainen päivä Vung Taussa eli 27.12 meni enimmäkseen uima-altaalla kirjaa lukiessa. Kävimme illalla ihastelemassa laivoja ja auringonlaskua satamassa. Ilta meni pakkaillessa, sillä aamulla oli aikainen herätys luvassa sekä laivamatka takaisin Ho Chi Minhiin, josta lensimme Phnom Penhiin Kambodzaan.

Vanhempieni pakollinen riisihattukuva

Tällä hetkellä ollaan vielä Phnom Penhissa ja huomenna lähdemme Siem Reapiin. En tiedä milloin ehdin päivitellä blogia seuraavan kerran, mutta viimeistään Suomessa sitten!