Tervehdys taas Hong Kongista! Täällä on taas reilu vuorokausi oltu ja taifuuniriskin vuoksi pitkälti sisätiloissa. Ei ole haitannut oleskella sisällä, koska eilinen meni pitkälti pyykkiä pestessä, kaupassa käydessä, koulujuttuja tehdessä ja skypetellessä. Palataan kumminkin hetkeksi Filippiinien tunnelmiin.
Perjantaiaamuna 25.9. klo 8:00 lähdimme überin kautta tilatulla minibussikyydillä kohti lentokenttää. Paikallinen opiskelija auttoi minibussikyydin järjestämisessä. Muussa tapauksessa halvimmaksi vaihtoehdoksi lentokentälle pääsyyn olisi tullut taksi. Suomalainen Milla tuli kanssamme samalla kyydillä, koska hänen lentonsa kohti Shanghaita lähti melko samoihin aikoihin kuin meidän lentomme Manilaan. Kokonaisuudessaan maksoimme kyydistä lentokentälle 260hkd (noin 32€) eli 65hkd per nenä, joka vastaa noin 8€ summaa. Oli muuten outo tunne vetää pitkälahkeiset housut jalkaan ensimmäistä kertaa kuukauteen!! Hong Kongissa on ollut niin kuuma, että on tullut käytettyä vain shortseja ja maksimekkoja. Lentokoneen ilmastoinnit ovat usein niin kovalla teholla, että käytän mielelläni pitkälahkeisia housuja lentäessäni. Osa opiskelijoista käyttää farkkuja yms luennoilla, mutta mielestäni luennoilla tarkenee hyvin shortseillakin, vaikka ilmastointi hurisee välillä melko kovilla kierroksilla.
Lentokentällä söimme aamupuurot McDonald'silla. Ensin lensimme Hong Kongista Manilaan. Meillä oli Manilasta jatkolento Kaliboon, joka on lentokenttä, joka sijaitsee lähimpänä Boracayta. Manilassa meillä oli reilu kolme tuntia luppoaikaa ennen jatkolentoa. Se kului hyvin syödessä lasagnea ja pullaa :D Lasagneannos ja pulla maksoivat yhteensä noin 5,5€. Ottaen huomioon, että söimme lentokentällä, niin tämä oli erittäin edullista! Filippiinien sisäisen lennon jälkeen matkustimme ensin minibussilla ja sitten pienellä laivalla yhteensä noin 1,5h. Minibussimatkan aikana ehti nähdä hyvin miten köyhää ja kurjaa Kalibon alueella oli. Peltihökkeleitä ja ränsistyneitä taloja toisensa perään ja muutama huippuhieno hotelli välissä. Laivamatkan jälkeen olimme Boracayn saarella, mutta meidän täytyi mennä vielä tuk tukilla hotellille noin 15min. Välillä hieman pelotti matkalaukkujen puolesta kuoppaisella tiellä illan pimeydessä kurvaillessa. Ne pysyivät kumminkin kyydissä ja saavuimme hotellillemme noin klo 22:30 aikaan. Matkustettuamme koko päivän olimme hyvin väsyneitä ja menimme melko pian nukkumaan.
Lentokentällä söimme aamupuurot McDonald'silla. Ensin lensimme Hong Kongista Manilaan. Meillä oli Manilasta jatkolento Kaliboon, joka on lentokenttä, joka sijaitsee lähimpänä Boracayta. Manilassa meillä oli reilu kolme tuntia luppoaikaa ennen jatkolentoa. Se kului hyvin syödessä lasagnea ja pullaa :D Lasagneannos ja pulla maksoivat yhteensä noin 5,5€. Ottaen huomioon, että söimme lentokentällä, niin tämä oli erittäin edullista! Filippiinien sisäisen lennon jälkeen matkustimme ensin minibussilla ja sitten pienellä laivalla yhteensä noin 1,5h. Minibussimatkan aikana ehti nähdä hyvin miten köyhää ja kurjaa Kalibon alueella oli. Peltihökkeleitä ja ränsistyneitä taloja toisensa perään ja muutama huippuhieno hotelli välissä. Laivamatkan jälkeen olimme Boracayn saarella, mutta meidän täytyi mennä vielä tuk tukilla hotellille noin 15min. Välillä hieman pelotti matkalaukkujen puolesta kuoppaisella tiellä illan pimeydessä kurvaillessa. Ne pysyivät kumminkin kyydissä ja saavuimme hotellillemme noin klo 22:30 aikaan. Matkustettuamme koko päivän olimme hyvin väsyneitä ja menimme melko pian nukkumaan.
Kanelikierre vaniljakastikkeella Manilan lentokentällä
Meidän päivät Filippiineillä koostuivat useimmiten rannalla hengailusta, syömisestä, rentoutumisesta ja sateen pitelemisestä. Matkustimme Filippiineille sadekauden aikaan ja reissumme seitsemän kokonaisen päivän aikana kaksi päivää oli aurinkoista, yksi puolipilvinen ja muuten satoi enimmäkseen vettä. Sää vaihteli paljon myös päivän mittaan. Aamulla saattoi sataa kaatamalla vettä, iltapäivällä olla vain pilvistä ja illalla ukkostaa. Mua vesisade ei niin paljon haitannut, koska olin ottanut paljon lukemista mukaan. Matkakamujani sää (huono sellainen) puolestaan otti päähän, mutta keleillä nyt ei vaan voi mitään. Niillä mennään, mitä sattuu kohdalle.
Sää rannalla tultaessa
Kahden tunnin päästä...
ja parin tunnin päästä
Tiistaina ja keskiviikkona oli parhaat säät ja keskiviikkona menimme saarihyppelyristeilylle, joka kesti lähes koko päivän. Kävimme kolmella eri saarella ja näimme ihania maisemia. Muuten risteily oli yksi viikon kohokohdista, mutta Tanya loukkasi varpaansa ja varpaankyntensä poistuessaan laivasta ja joutui jättämään risteilyn kesken ja palaamaan Boracaylle lääkäriä varten. Haava ei ole vieläkään alkanut parantua kuumuudesta ja kosteudesta johtuen. Tanya kävi tänään paikallisella yhts:lla näyttämässä varvasta ja sai paljon erilaisia lääkkeitä ja desinfiointiainetta. Jospa se nyt auttaisi.
Söimme aamupalan aina hotellilla, mutta muuten söimme päivittäin ravintoloissa. Hinnat vaihtelivat hurjasti. Kallein ateria, jonka söin oli noin 16€ (793 Filippinien pesoa) ja halvin 65 pesoa eli reilun euron luokkaa. Kalleimmat ruuat löytyi päärantabulevardilta. Kun jaksoi mennä pari korttelia sivummalle löysi halvempia ja yhtä hyvää ruokaa tarjoavia paikkoja. Iltasin oli mukava istuskella rannalla ja katsella auringonlaskua. Kunnollista auringonlaskua en viikon aikana nähnyt, koska useimmiten oli melko pilvistä, mutta melko kivoja kuvia sai otettua pilvisyydestä huolimatta.
Kreppi banaanilla, vaniljajäätelöllä ja suklaakastikkeella.
Jälkiruokahedelmiä. Litsi(vai rambutaani?) oli mulle uusi tuttavuus
Reissatessa aina sattuu ja tapahtuu. Vahingoilta ei vältytty tällä reissulla. Omalla kohdalla rikkoutuivat Ray Banin aurinkolasit. Toivottavasti menevät matkavakuutuksen piikkiin. Lisäksi onnistuin polttamaan vasemman peukaloni hotellin leivänpaahtimessa viimeisenä aamuna. Kyseinen kapistus oli sellainen, että se tuskin olisi läpäissyt turvallisuusmääräyksiä EU:n alueella. Palovamman sattuessa täytyi jo kumminkin pian lähteä suuntaamaan kohti lentokenttää, joten palovamman kivunlievitystä varten ei auttanut kuin laittaa jääpala palovammaa vasten ja hypätä tuk tukin kyytiin :D Laivamatkan ja minibussikyydityksen ajan (yht 1,5h) pidin peukaloa vesipullossa. Sen jälkeen pahin kipu oli mennyt ohi. Peukalo on hieman kosketusarka vieläkin. Onneksi se on vasen käsi eli ei haittaa niin paljon!
Ei matkalla kuitenkaan koko ajan pelkkää riemua ollut, vaikka kuvista saattaisi niin ajatella. Toinen matkakumppaneistani sattui olemaan pahimman luokan valittaja. Hän ehti haukkua miten kaikki Hong Kongissa on niin kamalaa; ruoka, yliopisto, sää, ihmiset, etäisyydet, liikenneruuhkat.... Kaikki on kuulemma paremmin hänen kotimaassaan Keski-Euroopassa. Eikö vaihto-opiskelun tarkoitus ole juuri lähteä pois mukavuusalueeltaan ja kokea jotain uutta ja erilaista?? Hänellä oli myös naamallaan ilme kuin sitruunan nielleellä, jos emme tehneet kuin hän halusi. Kun on porukalla matkalla ei voi aina saada tahtoaan läpi ja joutuu tekemään kompromisseja eikä tämä miellyttänyt kyseistä neitokaista. Hän oli myös aina oikeassa joka asiassa.
Tytöt puhuivat myös tosi paljon saksaa keskenään, kun se sattuu olemaan kummankin toinen äidinkieli. Ei se mua sinänsä haitannut, koska olen opiskellut sen verran paljon saksaa, että ymmärsin aina mistä he puhuivat, mutta en tietenkään kaikkia yksityiskohtia. Hengailimme myös välillä hollantilaisen Lisan ja virolaisen Ukun kanssa, jotka olivat myös osittain samaan aikaan Boracaylla. Uku opiskelee myös Alankomaissa, joten he ovat tästä syystä hyviä ystäviä Lisan kanssa. En tuntenut myöskään kumpaakaan heistä etukäteen. En olisi välttämättä lähtenyt tällä porukalla reissuun, mutta osa tytöistä, joiden kanssa yleensä hengaan lähtivät Vietnamiin samaksi ajaksi kuin olimme Filippiineillä. Olen menossa viettämään joulua Vietnamiin perheeni kanssa, joten en halunnut lähteä sinne nyt, koska menen sinne kahden ja puolen kuukauden päästä kumminkin. Nyt oli mahdollisuus nähdä jotain muuta. Tämän reissun jälkeen voi todeta, että sanonta, jonka mukaan ihmisen oppii tuntemaan parhaiten lähtemällä tämän kanssa reissuun pitää paikkansa!
Tanya, Arnela, Uku, Lisa ja minä
Rantabulevardin ilmainen wifi ja kaikilla puhelimet esillä :D
Tanya ja minä
Rantabulevardin ilmainen wifi ja kaikilla puhelimet esillä :D
Saarihyppelyristeilylle lähdössä
Filippiineillä tuli ensimmäistä kertaa myös koti-ikävä. En tiedä oliko se välttämättä koti-ikävä. Mulla ei ollut ikävä Suomeen, mutta perhettä oli. Olen ollut onnekas ja sattunut syntymään perheeseen, jossa molemmat vanhemmistani rakastavat matkustamista. Heillä on ollut myös sellainen motto, kun on lapsia tehnyt heidät otetaan mukaan reissuille ja näkemään maailmaa. Tästä syystä olen reissannut perheeni kanssa ja välillä kaksin siskoni kanssa yhteensä 25 eri valtiossa. Filippiineistä tuli 26:s valtio, jossa olen käynyt. Heidän kanssaan matkustaminen on ollut tuttua ja turvallista, mutta tulipahan testattua matkustamista melko randomporukalla. Loppuun vielä kuvia sunnuntailta.
Säätiedotus asuntolan ala-aulassa
Pyykkihuone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti